005. Hiljaisuus yössä ja rauha

Välillä sitä on syystä tai toisesta ylhäällä todella aikaisin. Tarkoitan nyt sitä, että on joko valvonut koko yön tai herännyt aamuyöstä.
Mulle kävi tänään tuo viimeeksi mainittu. Heräsin kello 4.50. Olisin todellakin halunnut nukkua pidempää, mutta tunnin pyöriessä sängyssä, kissan pomppiessa samalla päällä, tulin tulokseen nousta ylös.
Täytyy sanoa tykkääväni niistä hetkistä, kaikki nukkuu ja mä olen vaan keittiön pöydän ääressä kuuntelemassa hiljaisuutta. Mistään ei kuulu yhtään mitään, ei ovien availluja, ihmisten höpinöitä käytävässä, kissojen tai mieheni touhuja. Tämä talo on tosi elävä päivisin. Huonoista tiivisteistä ovissa johtuen, tuntuu että jokainen puheääni kuuluisi oikeasti meidän eteisestä.

 En osaa etsiä niitä hetkiä, ne vaan tulee.  Esimerkitsi huomasin joskus musiikkiterapiassa olevani omissa ajatuksissani monta monta minuuttia kun kuuntelimme jotain musiikkia. En pääse síihen tunnelmaan jos nyt vaan laittaisin musiikkia, se tunne on niin ainutlaatuista, ehkä juuri sen takia tunnen itsesäni täyttä rauhallisuutta. 
Uskon siihen, että se tunne tulee juuri silloin kun itse tarviin sitä, silloin kun olen uupunut henkisesti, silloin kun ei vaan enää jaksa.  Se tila, johon pääsen aina, lataa mun henkisiä akkujani, ja antaa mulle voimaa ja energiaa. Joillekkin se voi olla joku muu asia, esim. liikunta. 

Yöllisten hetkien kääntöpuoli. Vaikka rakastankin hiljaisuutta ja yötä, niin tämä väsymys on ihan kauheaa. Parin tunnin heräämisen jälkeen se aina iskee, juuri silloin kun kello on jo niin paljon ettei voi enää mennä takaisin nukkumaan. Ja se olisikin iso virhe, silloin ei nimittäin enää jaksa nousta ylös kun on nukahtanut uudeelleen.

Olipas jotenkin sekavasti kirjoitettu, mutta pääasiahan tässä on se, että saan purkaa ajatuksia ja tunteitani. :) 

pus.